maanantai 30. tammikuuta 2017

Muutto - ja tuleva porrastreeni

Viime viikko meni kevyellä treenillä. Viisi kertaa kävelin työmatkaa, n. 24 minuuttia per kerta. Keskiviikkoaamuna juoksin intervalleja, alkulämmittelyn jälkeen 4 x 4 minuuttia, välissä kävelypalautus 3 minuuttia. Kerran kävin sauvakävelemässä tunnin verran. Lisäksi tein yhden lihaskuntotreenin kotona, apuvälineinä jumppapallo, putkirulla sekä neljän kilon käsipainot.

Tiesittekö muuten, että putkirullaa voi käyttää vatsaliikkeissä voimapyörän tapaan? Viime viikolla kirjastoon tuli uutuuskirja nimeltä Foam roller: putkirullaus. Sen luettuani halusin myös kokeilla tehdä lantion nostoja niin, että jalkapohjat ovat rullan päällä. En tiedä onko tehokkaampaa mutta tulipa samalla vähän tasapainoilua.

Viikonloppu meni muuttopuuhissa. Lauantaiaamuna klo 8.15 starttasimme pakettiauton Orivedeltä Vantaalle. Olin iloinen: tavarat on kasassa ja auton pakkaaminen käy nopeasti. Totuus oli kuitenkin vähän toisenlainen... Olin muuttanut edellisellä kerralla niin, että muuttofirman isossa autossa tavarani veivät pienenpienen tilan auton takaosasta. Tosin se vei lähinnä vain huonekaluni, paljon vein polkupyörällä sekä siskoni autossa. Nyt aloin epäillä jo siinä vaiheessa, kun vasta puolet muuttolaatikoista sekä sänky oli pakettiautossa. Isäni on kuitenkin jonkinlainen pakkausihme, hiukan hän purki autoa välillä mutta melkein kaikki mahtui kyytiin. Kenkäteline ei sopinut, tosin ei sille oikein olisi ollut paikkaakaan uudessa kodissa. Jätin sen siis Vantaalle. Ja vasta iltamyöhällä tajusin, että polkupyörä unohtui pihaan. No, ei sekään olisi mahtunut mukaan. Täytyy joku viikonloppu mennä halvalla bussivuorolla Helsinkiin ja tuoda fillari junalla.

Tavarat roudattiin rappukäytävään pohjakerroksen ovesta, siitä hissillä kuudenteen. Kolme kertaa menin portaat ylös, eli kerrokset 0-6, kahden kerroksen välissä 17 porrasta. Yhteensä siis 3 x 6 x 17 = 302 porrasta ylöspäin. En tiedä montako kertaa tulin portaat alas, ne kolme sekä aika monta hissireissua. Lisäksi sekä Vantaalla että Tampereella tuli ihan reilusti muuttolaatikoiden kantamista sekä laatikkopinojen ja huonekalujen vetämistä ja työntämistä.

Mutta miettikää mikä mahdollisuus kun asuu 8-kerroksisessa talossa! Voin kyykätä portaita yläs ja mennä tasanteilla askelkyykkykävelyä! Joskus voin hyppiä portaita ylös, jos en pohjakerroksesta kasiin niin ainakin joitakin kerrosvälejä! :D 


Lauantai-iltana purin suurimman osan laatikoista, ihan siksikin että piti löytää petivaatteet ja juomalaseja. Yhteensä laatikoita oli 26, ja niistä vain 8 jäi purettavaksi sunnuntaina. Hyvä niin, koska kroppa oli aika pahasti jumissa. Pohkeet, takapuoli ja hauikset oli odotettavissa, mutta kyllä tuntui niska-hartiaseutukin kovin jäykältä. Sunnuntain ohjelma oli aika paljon kumartelua. Kirjahyllyt eivät mahtuneet pakettiautoon kokonaisina, joten ne piti purkaa enkä koonnut niitä vielä lauantaina. Kirjat piti siis tässä kohtaa pinota lattialle :D 

Sinänsä hyvä, että muuttolaatikot haetaan tänään maanantaina. Suurin osa tavarasta on löytänyt paikkansa, tosin vaatteita ja liinavaatteita odottaa pyykkäämistä. Mutta kuitenkin, hyvin pian muuton jälkeen pääsen tutustumaan Tampereen lenkkivaihtoehtoihin, ja niitä varmasti riittää :) Eilen ei ollut mittaria mukana, mutta viitisen kilometriä / noin tunti meni, kun kävelin rautatieasemalle ja takaisin matkakortin latausreissulla. Eli siinä missä Orivedellä työmatka oli n. 2,5 km / n. 24 minuuttia suuntaansa, voin myös Tampereella ottaa hyvää pk-kävelyä ihan vaan sillä että en hyppää bussiin  ja jää pois kyydistä Teiskontiellä vaan menen bussiasemalle asti.

Selkä- ja pohjejumisena aloitan tämän viikon mutta samalla hyvällä iloisella mielellä sekä innokkaana tutustumaan uusvanhaan kotikaupunkiin (olen asunut Tampereella aiemmin vuodet 1999-2004). 

lauantai 21. tammikuuta 2017

Välillä kulkee - motivaatio nousee

Tämä viikko on ollut vaihteeksi hyvä. Tähän mennessä kaksi juoksulenkkiä, joista molemmat tuntuivat onnistuneilta ja joista jäi hyvä mieli. Oli kyllä viimeinen hetki tulla... Pari viikkoa sitten olin siinä mielentilassa, että lenkillä väänsin itkua ja mietin että nyt taitaa olla viimeinen niitti. Silloin lenkki sujui liki kävelyvauhdilla eli keskivauhti oli 8.57 ja silti keskisyke 155. Voi toki olla että vaikutti moni asia, kevyt reppu selässä, nastalenkkarit jalassa, lähestyvä muutto ja mietintä siitä onko hoidettu muuttolaatikot, sähkösopimus, vakuutus, nettiliittymä... 

Keskiviikkona ei olisi huvittanut lähteä lenkille mutta menin silti. Onneksi. Nastalenkkarit jalassa mutta ilman reppua keskivauhti oli puoli minuuttia nopeampi, 8.27 ja keskisyke oli siedettävä 155. Mietin johtuuko alun alamäestä kun syke on niin matala... Mutta vastaavasti loppu oli ylämäkeä! Olen Orivedellä asuessa kävellyt työmatkat lähes joka päivä, yhteen suuntaan matka on 2,5 km johon menee 23-25 minuuttia. Useimmiten kävelen ne molempiin suuntiin. Voisiko olla, että sitä kautta peruskunto olisi hiukan parantunut?

Torstaiaamuna lähdin tekemään intervalleja ennen iltavuoroa. Alkuverkka oli 9 minuuttia, jonka jälkeen tein 5 x 3 minuuttia 2 minuutin kävelypalautuksella. Tällä lenkillä iloitsin siitä, että neljäs veto oli lopultakin 500 metriä. Viime keväänä, kun olin tähän asti elämäni parhaassa juoksukunnossa, parhaat kilsan vedot menivät hitusen yli kuuteen minuuttiin. Olen luottavainen, että sulalla asfaltilla ja tasaisella maalla niin on tänäkin keväänä. 

Viikon pitkiksen tein sauvakävellen. Siihen oli looginen syy; edellinen pitkis toissaviikonloppuna oli surkea. Matka oli vaatimaton 10,85 km johon sain tuhrattua 1 h 35 min. Keskivauhdilla 8.49 keskisyke oli 161. Siihen verrattuna tämän päiväinen sauvakävely on aika karua kertomaa: 15,85 km aikaan 2 h 23 min 37 s, keskivauhti 9.06 ja keskisyke 134! Että jotain on ollut "juostessa" tuolloin vikana, kun kerta tänään kävelin kilometrin 17 sekuntia hitaammin niin että syke oli 27 lyöntiä hitaampi! 

Mielenkiinnolla odotan ensi viikon lenkkejä. Kiirettä tosin on taas; torstaina aamulla pitää mennä Tampereelle hakemaan uuden asunnon avaimet ja lauantai menee muutossa. Sunnuntaina joudun purkamaan muuttolaatikot, koska ne haetaan pois jo maanantaina. Pitkis jäänee väliin ellen saa sitä tehtyä viikolla aamuvuoron jälkeen. No, en ota siitä paineita. 

torstai 12. tammikuuta 2017

Väriä lautaselle!




Joulun ajan herkuttelun jälkeen sitä kaipaa vähän terveellisempää ja etenkin värikkäämpää syötävää. Viimeisin innostukseni on tuorepuuro, jota olen tehnyt muutamana päivänä joko aamu- tai välipalaksi. Koska en ole käynyt ruokakaupassa, on puurossa sitä mitä sattuu kaapista löytymään. Käytännössä se on koostunut sokerittomasta mansikkamehukeitosta, kaurahiutaleista, vadelmista tai mustikoista ja puolikkaasta banaanista. Kunhan käyn kaupassa, ostan cashew-pähkinöitä tai jotain siemeniä, niillä saa puuron ruokaisammaksi. Olen tehnyt puuron illalla valmiiksi jääkaappiin. Helpottaa aamua, kun ei tarvi laittaa vettä kiehumaan, lisätä hiutaleita, käydä sekoittamassa, vahtia ettei puuro takerru kattilan pohjaan... Sen kun vaan syö! :)

Alemmassa kuvassa on eilisen koulutuspäivän aamukahvi. En tiedä johtuuko siitä, että koulutus liittyi projektiin ja tarjottavat kustannettiin projektirahoista eikä kirjaston budjetista, mutta aika kivan näköinen, terveellinen ja ruokaisa setti! Tuossa siis viipale ruisleipää, juustoa, keitettyä kananmunaa, tomaattia, kiiviä, omenaa, banaania ja teetä. Kannatan ehdottomasti tällaisia tarjoamisia niin koulutuksiin kuin kokouksiin. On ne karjalanpiirakatkin kivoja mutta kuivakat sämpylät ei.

Tänään kävelin töihin ja juoksin pidemmän kautta kotiin, lenkki reilut 8 km. Ekaa kertaa tänä talvena nastalenkkarit jalassa, saa nähdä tuleeko jalat kipeiksi. Venyttelin heti lenkin jälkeen pohkeet ja lonkankoukistajat, illalla vielä pidemmät venytykset. Äidilläni on hierontalaite ja myös putkirulla, taidan näyttää niitäkin lihaksille. Raskasta on lenkkeily, vauhti hidas ja syke korkea. Mutta päivä kerrallaan kevättä kohti.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Uusi vuosi, uusia ja vanhoja kujeita

Iloista vuotta 2017! Minun vuoteni on alkanut uudessa vanhassa työpaikassa; olin vuosina 2011-2014 Oriveden kirjastossa, ensin kolmen kuukauden harjoittelussa ja sen perään opintovapaan sijaisena. Silloin olin lasten- ja nuortenosastolla, jonne nyt palasin. 

Uusi työ on tietysti aina uusi haaste. Vaikka työpaikka ja lähimmät työkaverit ovat ennestään tuttuja, on moni käytännön asia muuttunut. Ensimmäisen viikon jälkeen pää on samaan aikaan tyhjä ja täynnä. Lisäksi pohdin tässä samalla asumis- ja työmatkakuvioita. Nyt majailen vanhempieni luona, josta on 2,5 kilometrin matka kirjastoon. Olen kävellyt menomatkan kolmena aamuna, vähän turhan lyhyt lenkiksi (24-25 minuuttia) mutta olenpa tilastoinut nekin.

Helmikuun alusta alan kulkea työmatkat Tampereelta, pääosin bussilla. Olen suunnitellut niin, että aina kun olen hereillä niin luen bussissa, silloin illat ovat vapaana treenaamiseen. Lisäksi olen 2-3 kertaa viikossa iltavuorossa, jolloin on aamulla aikaa käydä lenkillä tai tehdä lihaskuntotreeniä. Eli liikunnan suhteen asiat ovat varsin hyvällä mallilla, kunhan ensin saan muutettua uuteen kotiin.

Sunnuntaina vein taas matkalaukullisen vaatetta vanhempieni luo. Sen jälkeen kävin lenkillä, tuttu "ympyrä" oli 5,6 km ja aikaa meni 46 min 44 s. Mietin kenkävalintaa mutta lähdin tavallisilla lenkkareilla, eikä nastoille olisi ollutkaan tarvetta. Juoksu oli tavanomaista raskaampaa, keskisyke oli 157 keskivauhdilla 8.20.

Tiistaina olin iltavuorossa, joten lenkki kuului aamupäivään. Päätin tehdä vaihteeksi kolmen minuutin intervalleja. Alkuverryttely oli pitkä, 17,5 minuuttia. Syynä yksinkertaisesti se, että halusin lähteä ensimmäiseen vauhtivetoon suht tasaisella maalla, ei niin että alku on jyrkkää alamäkeä jota seuraa pitkä loiva ylämäki. Tein viisi vetoa ja väliin kahden minuutin kävelypalautus. Raskasta oli, etenkin kun tiellä oli jonkin verran lunta. Aura oli käynyt parissa kohdassa mutta muuten lumi tuntui raskauttavan menoa ja vähän lipsuvan kengän alla. 

Nyt tulin loppiaiseksi käymään Vantaalla. Kelit ovat mainiot pakastimen sulatukseen, lisäksi täytyy siivota vaatehuone. Viikon päästä lauantaina olen töissä, eli en tiedä pääsenkö silloin pakkaamaan. 21.1 viikonlopun pakkaan ja kuun viimeisenä lauantaina muutan. Saa nähdä tuleeko miten tehtyä pitkiksiä. Tänä viikonloppuna pääsen, joko huomenna tai sunnuntaina. Viikon päästä sunnuntaina myös, mutta pari viimeistä viikonloppua on kysymysmerkkejä. Toisaalta, pahimman muuttohässäkän ja stressin keskellä ei kannata ottaa turhia paineita liikunnasta. Maailma ja kevään HCR ei kaadu siihen, jos pitkis jää kahdelta viikolta väliin. Kuitenkin viimeistään helmikuussa pääsen tästä kolmen asunnon loukusta ja voin palata omiin rutiineihin.