lauantai 5. maaliskuuta 2016

Vieraita mutta tuttuja lenkkimaisemia

Kiireinen viikko on takana mutta aika paljon myös lenkkikilometrejä.

Viime viikonloppuna olin Orivedellä vanhempieni luona, lauantaina tein pitkiksen tai ehkä pikemminkin semipitkiksen, kipittelin 10,3 km aikaan 1 h 25 min. Oli hauskaa juosta tuttuja maisemia pitkän tauon jälkeen. Puolet lenkistä oli reittiä jonka juoksin joulun aikaan mutta toinen puoli oli juoksematta ainakin puolitoista vuotta. Kaunis aurinkoinen sää oli, mutta aika tuulista. Keskisyke oli vähän turhan korkea 155, mutta syytän siitä lumisia teitä sekä mäkistä maastoa; mittarin mukaan sekä nousua että laskua oli 105 metriä. Keskivauhti oli 8.20.

Tiistaina meninkin sitten melkein samanlaisen pk-lenkin mikä lauantaina oli pitkis: 1 h 23 min, 10,29 km. Keskisyke 151 keskivauhdilla tasan 8 minuuttia per kilometri. Tällä reitillä nousua 75 metriä ja laskua70 metriä. Ensimmäiset viisi kilometriä olivat aika raskaat mutta toinen puoli tuntui helpolta. 

Keeskiviikkona oli eräänlainen välivuoro töissä, menin vasta kymmeneksi. Aamulla kävin salilla, oli outoa olla siellä klo 8. Tein taas viiden toiston sarjoja kohtalaisen isoilla painoilla. Jalkaprässi, kyykky ja maastaveto saivat lihakset jumiin, seuraavana päivänä tuntui että salilla on käyty. Lähdin kuitenkin juoksemaan peruskuutosta, oli tukkoista. 6,38 km meni aikaan 52 minuuttia, keskivauhti 8.07 ja keskisyke 149.

Tänään yhdistin huvin ja hyödyn. Mietin viikolla että olisi kiva mennä Go Expo - messuille kun on ilmainen lippu, mutta kun täytyisi juosta pidempi pitkis viikonloppuna. Keksin, että menen junalla Messukeskukseen ja juoksen kotiin. Googlen kartta antoi kolme vaihtoehtoista reittiä joiden kaikkien pituus oli noin 15,5 km. En sitten kuitenkaan mennyt mitään niistä... Pelkäsin että eksyn jos lähden sompailemaan Käpylään tai Kumpulaan, joten heti Messukeskuksen luota aloin seurata junarataa. Se oli aika stressaavaa, pääradalla on niin valtaisa liikennemäärä että siitä tuli levoton olo.

Viiden kilometrin jälkeen huomasin että edessä on Vantaan/Keravanjoki. Kyltti näytti että Helsingin pitäjän kirkonkylään on 6 km. Ajattelin lähteä sinne suuntaan, koska tiedän missä on Helsingin pitäjän kirkonkylä ja osaan sieltä kotiin :) Jäistä joenvartta juoksin noin 10 kilometriä Tikkurilaan, siitä olikin sitten enää kolmen kilometrin loppusuora kotiin. Tuli talven pisin lenkki matkaltaan, 18,3 km. Aikaa meni 2 h 25 min, eli saman verran mitä olen mennyt jo pari kertaa talven aikana. 

Meno oli alusta asti kohtalaisen tahmeaa ja sykkeet tahtoivat karata. Keskisykkeeksi tuli 154 keskivauhdilla 7.54. Taas oli sekä nousua että laskua 105 metriä. Olin ottanut retkelle evästä mukaan mutta lopulta en käyttänyt kuin osan. Ennen lähtöä söin puolikkaan energiapatukan ja matkalla join veden. Geelejä en ottanut, mietin kyllä mutta totesin että voimia on vielä. 

Tuollaisen madon juoksin :)

Tulipa testattua että niinkin voi tehdä että menee junalla lähtöpisteeseen ja juoksee kotiin. Toki matkakortti oli mukana, kun en etukäteen tiennyt kuinka pitkä lenkistä tulee niin täytyi varautua sekä eksymisen aiheuttamiin lisäkilometreihin että väsymiseen. Onneksi en eksynyt :) Houkuttaa myös mennä lenkki joskun toisinpäin, ei välttämättä tätä samaa mutta joku muu niin että juoksee jonnekin ja junailee kotiin. Ehtiihän sitä, monta pitkistä on vielä ennen Tukholmaa.

4 kommenttia:

  1. Musta on aina hauskaa taittaa joku pakollinen matka juosten, ihan noin pitkää juoksua en ole tosin testannut, vaan kotimatkajuoksut on olleet lyhyempiä, juurikin eksymisvaaran ja mukavuudenhalun vuoksi. Viime kesänä juoksin yöllä festareilta kotiin, matkaa oli tosin vain 6 kilometriä, mutta siitä tuli aika hyvä fiilis, ei tarvinnut jonotella festaribusseihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, loistoidea tuo festarijuoksu! :) Todellista huvin ja hyödyn yhdistämistä siinäkin. Ystäväni kanssa on haaveiltu että alettaisiin käydä eri maissa maratoneilla, tähän mennessä on nähty vasta Tukholma. Olisi aika hauskaa tutustua kaupunkeihin juosten, ehtisi nähdä vaikka mitä koska kisavauhti ei ole mitenkään kova.

      Poista
  2. Hienoa että jaksoit lähteä juosten kotosalle. Fillaroin kesällä radan vierustaa Kauniaisiin ja olet aivan oikeassa, junien vieressäliikkuminen on hermostuttavaa. Ilmala on mielestäni painajainen, tai oli ainakin viime kesänä, kun missään ei ollut kyltin kylttiä, ainoastaan rakennustyömaita toisen perään.

    Matkoilla juoksentelu on parasta mitä tiedän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään tulin junalla Joensuusta ja mietin että joskus voisi tehdä pitkiksen niin että menisi junalla Keravalle ja juoksisi kotiin. Näytti menevän tie radanvartta mutta ainakin Korsosta eteenpäin osaisin mennä maantien laitaa ja kävelyteitä :) Pasila ja Ilmala taitavat olla myllerryksessä vielä vuosikausia, mitä kaikkea siellä tehdäänkään. Se on mulle vieraampi puoli rataa, länsi-Vantaalle menevä. Mutta tiistaina kun kävin Espoossa niin vähän katselin että sielläkin voisi olla kivaa lenkkeillä... :)

      Poista