sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Lenkillä "eksyminen" on kivaa






Syksyn aiemmat pitkikset ovat olleet kestoltaan oin puolitoistatuntisia, korkeintaan tunnin ja 45 minuuttia. Eilen ajattelin, että voisi mennä vähän pidemmän, parituntisen tai vähän yli. No menihän se "vähän" yli. 

Alku oli tuskaisaa. Mietin, että tuleeko tästä tänäänkään mitään. Syke oli alusta saakka korkea, eikä tahtonut laskea kävelemällä. Kilometrivauhti oli jatkuvasti yli 9 minuuttia, ehkä huonointa ikinä. Päähän pujahti taas tuskaisia ajatuksia: miksi juoksen, ei minusta ole tähän, miksei sykkeet ja vauhdit laske ikinä, pitäisikö lopettaa juoksu ja keskittyä muihin lajeihin? Ensimmäiset kuusi kilometriä näin. Sen jälkeen alkoi kulkea paremmin, kymppi meni vähän yli kahdeksan ja puolen minuutin keskivauhdilla. Jouduin silti kävelemään paljon enemmän kuin yleensä, välillä tuntui että jos syke nousi tasaisella yli 155 niin jouduin kävelemään puolet alamäestä ennen kuin se laski edes pari pykälää. 

Muuten lenkki oli varsin mielenkiintoinen. Menin alkumatkan tuttuja teitä mutta päätin jatkaa aiempaa pidemmälle. Oletin että tie kääntyy jossain vaiheessa takaisinpäin mutta ei, mutka olikin toiseen suuntaan eli kauemmas lähtöpisteestä. Suunnittelin, että menen noin 15 kilometriä, eli käännyn puolimatkassa takaisin jos en ole siihen mennessä päässyt tutuille seuduille. Varsinaisesti en ollut eksyksissä, koska vähän väliä ylläni näkyi laskeutuvia lentokoneita ja ajattelin, että hätätilassa voin seurata niitä, lentekentän nurkilta osaan kotiin :) 

Lenkin puolivälin paikkeilla bongasin tutun, vilkkaasti liikennöidyn tien. Ylikulkusillalla mietin, mahtaako lenkkipolkuni mennä jossain vaiheessa tien yli tai ali takaisin tulosuuntaan. No ei se mennyt... Lopulta osuin asuinalueelle, jossa meni pieniä teitä ristiin rastiin. Parin umpikujan jälkeen ryykäsin metsikköön, ajattelin oikaista siitä isolle tielle. Oli siinä sitten kuitenkin leveä polku, josta pitkin oli hyvä kipittää. 

Kulomäessä ajattelin kokeilla taas yhtä uutta reittiä, tiesin siinä vaiheessa että suunta on oikea. Se tie tulikin kohta sellaiseen risteykseen, jossa olin lenkkeillyt aiemmin ja josta osasin kotiin. 

Kilometreissä lenkki ei ollut kovin pitkä mutta ajallisesti kyllä. Alustana oli kaikkea: asfalttia, hiekkatietä, pehmeämpää hiekkaa, pururataa, metsäautotietä, märkiä lehtiä joista en tiedä mitä niiden alla oli... 

Muuten treeniviikko oli ihan jees. Maanantaina oli salipäivä, tiistaina uinti ja keskiviikkona juoksu. Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon. Hyvä syy mennä salille ja uimahalliin, johonkin täytyy päästä pesulle, kylpyhuoneeni on alkuviikon käyttökiellossa kun torstaina siellä tehdään kosteusmittauksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti