sunnuntai 20. toukokuuta 2018

HCM 2018

Siinä se nyt on! Ei tullut helpolla mutta tuli kumminkin.

Mikään ei varsinaisesti mennyt vikaan, mutta en koe saaneeni itsestäni irti sitä mitä halusin. Etukäteen arvioin, että 5.20 olisi ollut realistinen aika. Jäin siitä hitusen alle 21 minuuttia, loppuaika oli 5.40,56. 

Torstaina illalla lähdin kaveripariskunnan kanssa mökille. Minulla oli vapaapäivä, kaverit tekivät etätöitä. Olin tosi väsynyt, heräsin aamulla n. 8.30 mutta monta tuntia vaan loikoilin ja luin kirjaa, välillä makasin silmät kiinni puoliunessa. Vasta iltapäivällä nousin ylös, lähinnä koska oli pakko. Lähdimme ystäväni kanssa Helsinkiin, haimme juoksunumeroni ja kävimme Messukeskuksessa katsomassa Mamma Mia -musikaalin. Sinänsä hyvä että käytiin, sain ajatukset kauas maratonista. Yöksi mentiin takaisin mökille noin 70 kilometrin päähän. 

Lauantaiaamuna kuulostelin puoli seitsemän aikaan että ei hitto. ei kai tule migreeni. Pieni särky nakutti vasemmalla ohimolla, kaikkinensa otin 3 x 800 mg Buranaa että sain sen pois. Tai ainakin siirrettyä myöhemmäksi. Myös lauantaina olin tosi väsynyt, vaikka tuntui että yön nukuin hyvin. Matkalla Helsinkiin oli kaksijakoinen olo. Toisaalta kauhistunut, että ei hitto miksen tyytynyt "vain" puolikkaaseen, toisaalta oli rauhallinen ja luottavainen olo että pääsen kyllä maaliin. 

Lähdin matkaan sillä ajatuksella, että 5.30 jänikset olisivat lähietäisyydellä. Lopussa voisin kiriä ohi ja mennä reilusti edelle... Mutta ei tällä kertaa. Alku meni suunnitellusti noin 7.30 tahtia, mutta sippasin 25 kilsassa. Ensimmäinen kierros meni ok, toinen ei. Tokan kiekan alussa tuntui että mennään vaan Mannerheimintietä, aloin jo kaivata juomapistettä. Kaksi ensimmäistä juomapaikkaa tuntuivat olevan harvassa, sen jälkeen niitä tuntui olevan tiheämmin. Ruokaa olisin kaivannut; yhdestä kohdasta otin suolakurkkua ekalla kierroksella, toisesta kohtaa huomasin ne vasta kun olin jo juoksemassa ohi. Ihan lopussa en edes huomannut niitä, kaverini olivat tulleet kaupunkipyörillä vastaan 36 kilsaan, toinen kääntyi ympäri ja kävi hakemassa purkillisen. Mutta silti, olisin kaivannut muutakin. Ja jos oli muuta, niin olisin kaivannut opastekylttejä tai huutoa. Häntäpään juoksijana tuntui kyllä muutenkin, että juomapisteitä oltiin jo siivoamassa pois, osassa katsoin että oli vain muutama muki pöydällä, ehdin jo pelästyä että onko vettä ollenkaan vaiko vain urheilujuomaa. 

Jostain syystä elvyin kolmenkympin jälkeen, siellä ei tullut seinää mutta muuta vaivaa kyllä. Jo aiemmin olin huikannut kaverille, että käsivarsi hiertyy rikki. Hän haki laastaria ja teippiä, 23 kilsan kohdalla hoidettiin vasenta käsivartta. Sitten etenkin 13 kilsaa teippirulla kädessä, yritin tunkea sitä ensin juomavyöhön ja sitten housuntaskuun mutta kumpaankaan ei mahtunut. Toisaalta, sille oli käyttöä myöhemmin. Jossain siellä kolmenkympin haminoilla alkoi tuntua siltä, että vasemman jalan isovarpaan viereisen varpaan kynsi on takertunut kiinni sukkaan. Jonkin ajan päästä tuntui kivulias "repäisy". Pysähdyin kuin seinään; irtosiko kynsi, tuo sama joka on irronnut monta kertaa ja aina kasvanut paksuuntuneena ja huonokuntoisena takaisin? Kiedoin teippiä varpaan ympärille ja laitoin vielä laastarin pehmikkeeksi. Reilun 35 kilsan kohdalla tuli seuraava pysähdys. Oikeassa jalassa pikkuvarpaan viereisessä varpaassa tuntui kuin terävä pisto, jota seurasi kova kipu. Taas lenkkaria pois jalasta... Pikavilkaisulla näytti siltä että vesikello oli puhjennut. Lisää laastaria kehiin! 

Viimeiset 6 kilsaa menin melkein koko matkan kavereiden kanssa. Sanoin kun nähtiin, että en vaan jaksa. En tunne hikoilevani, käsivarret ovat kuivat suolakoppurat, hikeä on vain ylähuulessa. Matkalla oli välillä nälkä... Ja vaikka söin energiageelejä, ei kertaakaan tuntunut siltä että geelin ottamisen jälkeen olisi jalka liikkunut vauhdikkaammin. Manasin kannustajilleni, että miksi mä taas olen täällä, mitä järkeä kiusata itseä kun viidessä vuodessa ei tapahdu sitä että aika paranisi. Että onko mun mitään järkeä osallistua maratonille kun en vaan jaksa. Sanoin myös, että ikinä enää en juokse Helsingissä, kun taas tuntui että reitti oli pullollaan ylämäkiä. Kaveri kommentoi että kolmen päivän päästä olen ilmoittautumassa seuraavalle maratonille. No, ei siihen mennyt kuin hetki kun sanoin että seuraavan maratonin juoksen sitten jossain missä on tasainen reitti! :D Kaverini oli myös sitä mieltä, että varmasti palaudun tästä niin nopeasti että pystyisin juoksemaan seuraavan maratonin jo syksyllä. Saa nähdä... Tästä kun lähden liikkumaan niin salia ja pyöräilyä ensi alkuun.

Huono fiilis jäi sippaamisesta ja siitä, että aika ei parantunut. Manailin, että maratonilla kilsat 13-30 tuntuvat ihan turhilta, ne nyt vaan pitää juosta pois. Siis jos jaksaa juosta... Hyvä fiilis jäi siitä, että menin kuitenkin maaliviivalle asti ja hain mitalin pois kuleksimasta. Myös siinä mielessä on kiva olo, että kroppa oli väsynyt mutta ei niin kuollut kuin aiemmilla maratoneilla. Reidet eivät muuttuneet betoniksi, eikä vatsalihaksia alkanut särkeä. Lihakset olivat väsyneet mutta eivät kipeät. Suukin kävi neljäänkymppiin asti :D Ystäväni sanoi kun illalla ajettiin kotiin, että olen hämmästyttävän virkeä siihen nähden että olen juuri taapertanut 42 km (oma mittari sanoi 42,94 km!). Kaunis sää oli tuonut paljon kansaa ulos, ihan mahtava kannustus oli ihan loppuun asti! 

Automatka oli vähän vaikea, vasenta jalkaa juili pakarasta takareiden kautta pohkeen sivulle. Tuota kohtaa on urheiluhierojan toimesta käsitelty, ja se on näköjään kohde seuraavalla kerralla. Yö oli hankala. Varpaita särki niin ettei kestä laittaa peittoa päälle. Paleli vaikka iho oli lämmin. Käsivarren hiertymä ei punerra pahasti, mutta sattuu ihan sikana kun siihen osuu iho tai peitto. Vasenta pakaraa jouduin venyttelemään monessa asennossa, kun muuten ei löytynyt hyvää asentoa jalalle. 

Aamulla katsoin vaurioita tarkemmin ja totesin, että ei onneksi ehkä ollutkaan kynsi. Näytti ensin, että kynsi olisi lähtenyt irtoamaan alareunasta. Taitaa kuitenkin olla niin, että siinä on rakko joka on puhjennut. Laastareita pidin suojana tänään, koska ystäväni kanssa lähdettiin aamupäivällä Pyynikille. Hänen miehensä osallistui Pyynikki-juoksuun, joten olimme kannustamassa. Kohtalaisen haastavaa oli kävellä näkötornin luota portaat alas rantaan, paljon helpompaa tulla ylöspäin. Nämä:

Näkötornilta kävelin rautatieasemalle lataamaan bussikorttia. Mitä siitä tulee, 2,5 - 3 km, käytin siihen noin 45 minuuttia. Ajattelin, että kevyt kävely tekee hyvää, vetristää kroppaa. Sen verran varpaita särki kävelyn jälkeen että loppumatkan menin bussilla. Sitten istuin muutaman tunnin sohvalla katsomassa eilisiä prinssihäitä, ja mitä pidemmälle ilta tässä etenee sen enemmän tuntuu jalat jumittuvan. Mielenkiintoista tulee olemaan huomenna mennä töihin, jännittää että nouseeko jalka niin että pääen kiipeämään pitkän matkan bussiin... :) 

Tiivistetysti, korkeintaan ok reissu mutta tulipa tehtyä.

Juoksuhaasteesta saan ruksittua kaksi kohtaa, sekä numeron 5 "osallistu juoksutapahtumaan" että numeron 27 "mene juoksutapahtumaan vapaaehtoiseksi tai kannustamaan". 

lauantai 12. toukokuuta 2018

Viikko maratoniin!

Tämä viikko on ollut jo keventelyä maratonille. Viime sunnuntaina menin vielä aika tiukan setin, tuttuja mutta aina niin ihanan ärsyttäviä 5-minuuttisia vetoja 2 minuutin kävelypalautuksella. Suuntaus on kuitenkin hyvä verrattuna kahteen edelliseen vastaavaan settiin. 9.4. vetojen vauhti on ollut 6.37 - 7.03, keskisyke 158 - 162. Viikkoa myöhemmin, 17.4 vauhdit olivat 6.35 - 7.16 (tai oikeastaan 7.01, ensimmäisessä himmasin hetkeksi kun toinen juoksija kaartoi risteyksestä suoraan eteen, halusin jättää vähän väliä etten mene ihan kantapäillä), sykkeet 153 - 158. Nyt sain vedettyä kaikkiin alle 7 minuutin vauhdin ja sykekin oli huomattavan tasainen, 6.21 - 6.56 / 154 - 157. Viimeinen setti oli sikälikin tasaisin, että siinä vauhti koveni koko ajan, kun aiemmissa on ollut hitaampia välissä.

Tällä viikolla on ollut neljä treenikertaa, 2 juoksulenkkiä, 1 kävelylenkki ja 1 kehonhuolto. Pitkistä ei vaan alle tunnin mittainen pk-lenkki. Keskiviikkona juoksin töistä junalle, vähän mutkitellen, 45 minuuttia. Tästä sain juoksuhaasteeseen kohdan 39: "Tee luontohavaintoja lenkillä. Kuuntele linnun laulua, katsele kasveja, havainnoi vuoden kiertoa luonnossa." Linnut lauloivat, totesin että en tunne yhtäkään. Katselin, kuinka puissa silmut ovat muuttuneet pieniksi lehdiksi. Radan varressa oli valtavasti leskenlehtiä, asutuksen läheltä bongasin sinivuokkoja. Tunsin tuulen iholla ja hiekan kurkussa. Kuuntelin traktoria pellolla ja moottorisahaa, haistoin pilkotut puut ja kevätlannoitteen. 

Torstaille olin suunnitellut viimeisen vk:n ennen maratonia, mutta koska ulkona kävi hirmuinen tuuli niin vaihdoin sen palauttavaksi kävelylenkiksi. Tunnin verran kuljeskelin lähiseudulla, niin omakotialueella kuin puistoja halkovia hiekkateitä. Huomasin kyllä että alkumatkasta oli vastatuuli; mittarin mukaan ne kilometrit menivät 20 - 30 sekuntia hitaammin kuin myötätuuliset. 

Perjantaina tuuli oli heikompi, joten tein vk:n silloin. Menin 4 x 10 minuuttia kiihtyvästi. Taas kerran kävi niin, että vauhti muuttui aika rajusti vaikka tuntui että menen koko ajan melkein samaa (hidasta) vauhtia. Ensimmäinen keskivauhdilla 8.06 / syke 137, toinen 7.31 / 150, kolmas7.04 / 154 ja neljäs 6.56 / 156. Taas oli mielenkiintoista huomata, kuinka paljon syke nousee höntsävauhdin kiristyttyä reippaammaksi, sitten taas puolen minuutin kiristys ei vaikuta sykkeeseen kuin muutaman pykälän. 

Vk-lenkki päättyi kuntokeskuksen ovelle, olin varannut puolitoistatuntisen joogan. Ihan vaan siksi, koska siinä teemana oli lantion avaus. Taas huomasin, että juoksu ja jooga on huono yhdistelmä samaan päivään. Jalat ja selkä tuntuivat kovasti kankeilta. Lisäksi, koska oli hellekeli ja treenit peräkkäin, syke oli joogan alussa, istumisen ja rauhoittumisen jälkeenkin 30 pykälää korkeampi kuin muulloin joogatuntien alussa. Hikeä pukkasi pitkän aikaa, ja sen lopulta laskettua tuli kylmä. 

Viikon treenit on tehty, mutta koska huomisellekin on luvattu kaunista ja lämmintä, saatan tehdä jonkun kevyen ulkotreenin. Tekisi mieli kaivaa pyöräni Poweri-Paawo esiin, eipä tässä ole Pirkan Pyöräilyynkään kuin 4 viikkoa... 


Ensi viikko onkin sitten aika totaalista maraton-valmistautumista. Ohjelmassa on 3-4 kilsan juoksulenkki kisavauhtia, se joko maanantaina tai tiistaina. Toinen lenkki on kevyt pk, sen pituutta ei mainita mutta järki sanoo että sen on oltava lyhyt, maksimissaan kolme varttia. Siihen sisältyy rennon rullaavia vetoja, esimerkiksi 3 x 60-100 metriä. Tuon teen keskiviikkona tai torstaina, kuitenkin niin että lenkkien väliin tulee yksi lepopäivä. Perjantaina voi tehdä kehonhuoltoa, kuten kevyttä venyttelyä. 

Tiistaista torstaihin on tankkausta. Olen jo etukäteen varoittanut työkavereita, että saatan olla ärtyisä :) Syön leipää harvoin, ja sen mitä syön niin ruisleipää. Tankkausohjeessa on kuitenkin vaaleaa leipää 4 - 5 palaa päivässä. Vatsanväänteitä tiedossa! Lisäksi pitäisi juoda litra tuoremehua per päivä. Sekä vaihtaa täysjyväpasta ja -riisi valkoisiin. Ja syödä normaaliin ruokavalioon verrattuna muutama ylimääräinen banaani päivässä, tai rusinoita. Huh! Onneksi perjantaina on normaali ruokavalio, ehtii pahin turvotus laskea lähtöön mennessä :)

Perjantaina haen numerolapun ja illaksi menen ystäväni kanssa katsomaan Mamma Mia -musikaalia. Täytyykin muistaa pakata urheiluvaatteiden lisäksi teatterivaatteet! Vielä ei ole suurta paniikin tunnetta mutta vähän jännittää. Luen vielä Mielen voima urheilussa - kirjaa, jospa siitä saan lisäboostia... 

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Bodom Night 2018

Kuva: Merja Ylihärsilä
Ehkä maailman hienoin loppusuora, tai siis viimeiset sadat metrit, eikö? :)

Kuten viime vuonna, tälläkin kertaa ilmoittautuminen Bodom Nightiin tapahtui varsin myöhään, ja tapahtumasta jäi kaksijakoinen fiilis. Kuten viime vuonna, järjestelyt toimivat erinomaisesti ja kovaa kannustusta riitti myös meille häntäpään matkaajille. Valotaideteokset olivat upeita, ja kaiken kruunasi kynttilöin valaistu loppupätkä. Kotimatkalle saatiin mukaan sellainen euforia, että ensimmäinen puoli tuntia lähinnä vain naurettiin vedet silmissä. 


Oma suoritus jätti toivomisen varaa. Päästiin hitusen alle kahden tunnin, mutta aikaa kului peräti 13 minuuttia enemmän kuin vuosi sitten. Käytössä oli kaverilta lainattu otsalamppu, joka oli huomattavasti tehokkaampi kuin omani, eli sen puolesta olisi pitänyt päästä etenemään nopeammin. Tällä kertaa oli vaikeuksia nähdä vain viimeisen puolen tunnin aikana. Mietin, että se voi johtua leikatuista silmistäni. Talvisin olen lenkillä huomannut, että hämärä on paha, juuri ne viimeiset hetken ennen pimeää. Silloin saatan hukata ladun ja nähdä pelkkää valkoista, tai kaupungissa nähdä pelkkää valkoista niin etten erota kuoppia, rotvallinreunoja jne. Sama pätenee kevään ja kesän valoisammissa olosuhteissa, että ne ajat juuri ennen pimeää ovat silmilleni haaste. Ratkaisu on selvä: ensi vuonna pitää juosta riittävän nopeasti että olen maalissa ennen klo 23.30 :D Toisaalta ajatuksissa oli myös se, että tämä on viimeinen pitkis ennen maratonia. Eli yksittäisen kisan sijasta juoksu oli osa maratonille viimeistelyä. 

Tiedostin myös varovani ehkä tarpeettomankin paljon. Koska kauden päätavoite maraton on kahden viikon päästä, olin supervarovainen etten vaan loukkaa itseäni. Alamäet olisi ehkä päässyt nopeammin, kun olisi hyppinyt alas. Ja pahimmistakin mutavelleistä pitäisi vaan painaa läpi eikä pysähtyä reunalle katsastamaan olisiko jossain vähän kuivempi kohta. Lenkkarit kastuvat joka tapauksessa, joten mitä väliä vaikka ne kastuisivat heti alussa? Kotona heitin vaatteet kylppäriin kuivumaan ja menin nukkumaan. Noin 10 tuntia myöhemmin kaadoin vettä pois lenkkareista :D Ajattelin että jestas kuinka epäekologinen tapahtuma, 10 minuuttia piti juoksuttaa vettä että sai lenkkarit jossain määrin siisteiksi :D 


Tänä vuonna emme osallistuneet päiväkilpailuun, ehkä ensi vuonna on tuplan aika. Bodomilla on jonkinlainen taika, että aina sieltä lähtee hymyilevänä pois vaikka olisi ollut kuinka hidas. Taas oli melkein täydellinen sää, ei ollut kylmä eikä satanut, ilma oli raikas. Kuutamon valoa olisin halunnut tänäkin vuonna, mutta ehkä ihan kaikkea ei voi saada. Ensi vuodeksi uudet maastokengät, nykyiset ovat sen verran vanhat ja paljon käytetyt myös talvijuoksussa, että en ihan täysillä uskalla luottaa pitoon. 

Yhteenvetona: valtavan hieno, iloinen ja lämminhenkinen tapahtuma. Oma juoksu oli liian hidas mutta ehkä taas oli tärkeintä päästä maaliin. Oli kevään ensimmäinen polkulenkki, tästä se taas lähtee. Ehkä ensi vuonna olen mukana parempikuntoisena ja rohkeampana :) 

Juoksuhaasteeseen täyttyy kohta 32, "juokse yöllä". Lähtö klo 22.05 ja maalissa puolenyön jälkeen, kyllä se yöjuoksusta käy :) Aika jännä muuten, sekä ystävälläni että minulla oli lauantaina olo kuin krapulassa, väsytti tietysti mutta lisäksi oli pientä päänsärkyä ja ainakin minulla käsien tärinää. Olo kesti koko päivän. Viime yönäkin nukuin noin 10 tuntia, aamu oli väsyneen tahmea mutta nyt alkaa tuntua normaalilta. Taitaa olla aika lähteä viimeiselle intervallitreenille ennen maratonia. 

Ai niin, kohtalo lienee sitä mieltä, että pitää osallistua heinäkuussa Kopparnäsin kilpailuun. Esite oli laitettu tuulilasinpyyhkijän alle, huomasimme sen kyllä mutta emme tajunneet ottaa pois. Lähdimme ajamaan kohti Tamperetta, ensin ajattelimme että pitäisikö se napata pois, sitten päätimme että katsotaan mihin asti se kestää. Kyllä se viimeistään motarilla tipahtaa kyydistä. Vaan ei tipahtanut, kesti sekä 120 km/h vauhdin, sateen että pyyhkijöiden liikkeen :D Tämän täytyy olla enne siitä, että tapahtuma todella haluaa meidät mukaan :D


maanantai 23. huhtikuuta 2018

Puolimaraton testilenkkinä - ja itseluottamuksen nostattajana

Näin pirteällä fiiliksellä aloitellaan kevyttä viikkoa! :)

Viime viikko oli kuusipäiväinen töiden suhteen. Jätinkin pitkiksen suosiolla viikon ainoaan vapaapäivään, sunnuntaille. Ohjelmassa luki 90-120 minuuttia, mutta päätin tehdä pidemmän. Tavoitteena oli parikymppinen. Olen koko ajan ajatellut, että en uskalla lähteä maratonille pelkillä 2-tuntisilla lenkeillä, olkoonkin niitä monta. Ne ovat kuitenkin vain 14-16 km. Viimeinen vk-kauden pitkis sai toimia testilenkkinä. Tavoitteena oli juosta reippaammin kuin aiemmilla pk-lenkeillä, kuitenkin sellaisella sykkeellä että jaksan pitää tahtia yllä koko matkan. Testissä oli myös lisäenergia, pikkupaketti rusinoita + yksi geeli. 

Täytyy taas todeta että ei ole viikot sisaruksia keskenään. Viikko sitten valitin tahmeaa menoa pitkiksellä, nyt kulku oli aivan toinen. Alkumatkasta kiusana oli vastatuuli ja reitin isoimmat ylämäet. Silti heti alussa kaikki kilsat menivät alle 8 minuutin. Kun parikymppiä alkoi olla lähellä, totesin että samalla vaivalla menen sen 21,1 km. Juoksin sitten Prisman ja lähikerrostalot ympäri että sain mittariin 21,15 km :D Aikaa tähän meni 2 h 41 min, keskisyke 150 ja keskivauhti 7.36.

Lenkki antoi rutkasti lisää itseluottamusta. Aika paljon saa toinen puolikas hidastua, että Helsingissä tulee kuuden tunnin aikaraja vastaan. Kropan tuntemus oli loppuun saakka hyvä, vähän pohkeissa painoi mutta muuten ei ollenkaan. Enkä ole tänään sen kipeämpi kuin lyhyempien lenkkien jälkeen, nälkäisempi vaan. Tosin kävin illalla vielä astangajoogassa, jossa teemana taaksetaivutukset, mutta samalla tehtiin pitkät venytyksen alakropalle.

Näyttää siltä, että talven aikana tehty työ on tehty oikein. Ihan mielenkiinnosta vertaan dataa viime syksyn kisapuolikkaalta ja eiliseltä. 9.9.2017 juoksin Tampereella puolikkaan. Lähdin liikkeelle liian lujaa, viidessätoista hyydyin totaalisesti ja 17 km:n kohdalla alkoi paha kylkipistos ja oli käveltävä. Reitillä mittaa 21,47 km johon käytin 2.37,42 keskisykkeellä 171. Nopein kilometri oli yhdeksäs, kaikkiaan kolme alle 7 minuutin kilometriä, mutta viidestätoista eteenpäin loput kilsat 7.28 tai hitaammin. 

Nyt siis keskisyke 150, beetasalpaajan käytön huomioiden todellinen ero näiden kahden puolikkaan sykkeissä on kymmenisen pykälää. Ilman beetasalpaajaa keskisyke olisi ollut n. 160. Nopein kilsa sujui aikaan 7.09, mutta se oli kilometri numero 21! En siis juossut jalkoja alta ensimmäisellä vitosella. Maksimisyke on ollut 157, eli olen osannut himmata vauhtia jos on tuntunut siltä että syke lähtee karkaamaan. 

Eli siis, reippaahkona pk-lenkkinä tehty puolikas oli 300 metriä syksyistä kisaa lyhyempi, aikaa käytin 3,5 minuuttia enemmän, syke oli huomattavasti matalampi ja olo hyvä sekä juoksun aikana että sen jälkeen. 

Olen valtavan iloinen, että juuri tämä pitkis onnistui. Nyt voin olla toiveikas ajatellen kevään ja kesän koitoksia. Kun vaan muistan Helsingissä, että pidän sykkeen tuolla tasolla enkä lähde rynnimään vaikka jäisinkin joukon viimeiseksi ja vaikka muut näyttäisivät karkaavan... Oma juoksu ja oma tekeminen, siinä fokus. Nyt kevyt viikko, tänään kävin GoGolla liikkuvuus/venyttelytunnilla ja huomenna ohjelmassa on käynti urheiluhierojalla. Juoksutreenejä on luvassa 2, maksimissaan puolentoista tunnin pk-lenkki sekä puolituntinen reipas vk-lenkki. Viikonlopuksi lähden Saksaan, lentokenttä- ja lentokonelukemiseksi otan kirjan "Mielen voima urheilussa". Siitä vielä lisävinkit kohti toukokuuta :)

Ja kas, juoksuhaasteesta täyttyy seuraava kohta, luontevasti numero 6 eli "juokse vähintään puolimaratonin mittainen matka".

Toivottavasti muillakin on hyvä kevätkulku!

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Lisää vauhtia!

Siinä ne on lähikuvassa, uudet kiiturit :) Mutta oi kun otin kuvan vasta ensimmäisen lenkin jälkeen, heti on pohjat harmaina... No, pölyn alla on räyhäkäs punainen, eikös se ole varma merkki siitä että näillä pääsee lujaa?

Testilenkki oli viikon toinen vk, 10 minsaa verkkaa + 35 minsaa reipasta. Verrattuna viime viikon vastaavaan, jossa tosin vk:n osuus oli vain 25 minuuttia, data näyttää selkeästi mieluisammalta. Vk-vauhti oli 20 sekuntia nopeampi (7.10) mutta keskisyke 3 pykälää matalampi (154). Tällä kertaa muutin lenkkireittiä sen verran, että en juossutkaan linja-autoasemalta vakireittiä kotiin vaan kieppasin Nekalan kautta Kalevaan. Tuntui, että reitti oli alkumatkasta hyvinkin tasainen ja vasta loppupätkä tutun ärsyttävää ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki. Vielä on neljä viikkoa maratonille, täytyy tehdä loput lenkit näissä uudemmissa maastoissa jos vaikka löytäisi lisää tasamaata.

Noin hieno paita tilattiin Tampere Trail Runningin Facebookryhmän kautta. En käynyt sovituksissa niin tilasin summassa M-kokoisen, onhan tuo vähän kittana mutta mahtuu kuitenkin päälle. Tässä on asuste Bodom Nightiin ja Pirkan Hölkkään :)






lauantai 14. huhtikuuta 2018

Treenikauden kovimmat viikot

Viime viikko oli ensimmäinen kolmesta kovasta, tai itselleni liki superkovasta. Pitkis + 2 vauhtikestävyyttä on aikamoinen setti. Viikko sitten lauantaina päätin antaa mennä, juosta pitkiksen sellaisella vauhdilla että meno tuntuu reippaalta mutta syke pysyy tasolla 150-155. Siinä onnistuin, 1 h 45 min, 13.23 km keskivauhdilla 7.57, keskisykkeellä 152. Olin jo unohtanut viime kevään olosuhteet, sen että Tampereella Irjalan ja Ruotulan puoli on jäässä, kun taas Kaukajärven, Messukylän ja Jankan seutu on sulaa. Niinpä kilometrivauhdit vaihtelivat tavallista enemmän. Ensimmäinen puolikas lenkistä meni noin puoli minuuttia hitaammilla vauhdeilla kuin jälkipuoli, vaikka loppumatkasta olikin vastatuuli. 

Viime viikko sisälsi liikuntaa joka päivä: maanantaina vk 4 x 10 min, tiistaina salitreeni, keskiviikkona vk 45 min, to astangajooga (enemmänkin kehonhuoltoa koska teemana selkä, suurin osa ajasta istuttiin tai maattiin ja kierrettiin selkärankaa kaikkiin mahdollisiis suuntiin), pe kevyt lenkki 44 min, la pitkis 1 h 45 min ja su astangajooga (toinen kehonhuolto, koska teemana lonkat). Hyvältä tuntui, meno oli suhteellisen helppoa. Lauantaina mietin että vähintään tätä vauhtia pitää jaksaa toukokuussa nelisen tuntia lisää, sitten pääsen maratonin maaliin annetussa määräajassa...

Tämä viikko onkin sitten ollut vaikeampi. Maanantaina tein 5-minuuttisia vetoja kahden minuutin kävelypalautuksella. Ohjelmassa oli 8 vetoa, mutta ehdin tehdä 6 kokonaista ja yhden 3,5-minuuttisen. Meillä oli tapaaminen ystäväni kanssa, ja jouduin jättämään treenin vajaaksi ehtiäkseni tapaamiseen. Tämä treeni oli vielä varsin hyvän tuntuinen. Toki katselin vedoissa kelloa jo parin minuutin jälkeen, että joko kohta loppuu, mutta jaksoin juosta kaikki niin loppua kohti vauhti ei hidastunut. 

Tiistaina oli lepopäivä, koska töissä oli iltakokous, tarkoittaa että bussimatkoineen päivästä tuli 11,5-tuntinen. Keskiviikkona olin taas aamusalilla ennen iltavuoroon menoa. Torstaina oli kahden treenin päivä. Koska Lapin loman ja sairastelun jälkeen olin poissa kolmelta joogatunnilta, olen käynyt korvaamassa poissaoloja. Korvaaminen ei ole pakollista mutta haluan tehdä sen. Aamulla menin joogaan, ja illalla juoksin junalta kotiin viikon toisen vk:n. 10 minuutin verkka + 25 minuuttia tasavauhtista reipasta. Reippaan vauhti 7.31, tuntui aika raskaalta. Voi johtua siitä, että venytin takareisiä joogassa aika reippaasti ja ne vähän kiristivät illalla. 

Perjantaina piti mennä kevyt 45-minuuttinen lenkki ystävän kanssa, mutta hän perui sairastuttuaan. Tein päätöksen pitää liikunnasta vapaan päivän, ja mennä lopultakin Lielahteen urheilukaupoille. Olin sitä suunnitellut jo kuukausia, mutta en ollut saanut mentyä. Nyt kävin ja löysinkin kassillisen tavaraa. Stadium Outletista mukaan tarttui uudet juoksukengät, jee! Toivoin löytäväni sellaiset mutta pakkoa ei ollut. Edelliset New Balancet on loppuun juostut, näistä saan toivottavasti kisakengät kesäksi. Vielä en kokeillut, odotan että tiet kuivuvat ja hiekat pestään pois. 75 € on kohtuullinen hinta kengistä, olkoonkin että nämä eivät taida olla uusinta mallia (cush 720). Ostin myös pipon 2 €:lla ja Karhun treenipaidan vitosella :) Seuraavaksi suuntasin Budget Sportiin, jossa oli poistomyynnissä takki hintaan 10 €, ja sukat tarjouksessa 3,95 €. Nyt on ihana ohut juoksutakki, ehkä hikoileminen vähän vähenee :) 

Tänään kävin pitkiksellä. Ajatuksena oli mennä 2 tuntia niin, että syke olisi ollut alle 140. Toiveajattelua... Ensimmäinen kilometri meni näin mutta siihen loppui. Ensin katsoin että jos syke pysyisi alle 145 (ei onnistunut), sitten alle 150. Mietin, onko tällaisessa lenkissä järkeä. Meno on tahmeaa, vauhti suunnilleen sama kuin talvihangissa (8.17) mutta syke reilusti korkeampi eli 146. Toisaalta, viikko sitten keskisyke oli 6 pykälää korkeampi vaikka vauhti oli 20 sekuntia nopeampi. Ja sillä erotuksella, että viikko sitten puolet reitistä oli jäässä, tänään oli kokonaan sulaa. Olisin varmaankin jättänyt lenkin lyhyemmäksi, mutta tämä oli ainoa kerta kun en ottanut bussikorttia mukaan. Eikä ollut myöskään käteistä bussirahaksi, kaupungin busseissa ei voi maksaa kortilla. Niinpä tepsuttelin kotiin tai siis ruokakaupalle asti, manailin että hitto kun osui huono päivä nyt, kun olisi ollut yksi tärkeimmistä pitkiksistä. Kovin montaa niitä ei enää ehdi ennen Helsinkiä. Saldona 14 km / 1 h 56 min. 

Huomenna astangajooga, ja jos ehdin niin teen perjantailta jääneen kevyen lenkin kävellen. Ensi viikko on vielä kova, sitten on kevyen vuoro, jonka jälkeen 3 viikon valmistautumisjakso. Ensimmäiseen valmistautumisviikkoon tulee kova lenkki, ystäväni laittoi alkuviikosta viestin että mennäänkö taas Bodom Nightiin? No mennään, varsinkin kun tälle päivälle löytyi alennuskoodi ja päästiin mukaan 10 € halvemmalla kuin mitä normaalihinta tähän aikaan olisi. Nyt vaan täytyy alkaa etsiä otsalamppua, kaipa niitä saa vielä tähän vuodenaikaan. Viime kerralla totesin että nykyisen lamppuni teho ei riitä, iltayhdentoista jälkeen en enää erottanut, onko polun pinta pehmeä vai kova. 

Kaksijakoisin fiiliksin kohti uutta viikkoa. Tämä viikko, etenkin pitkis, vei uskoa maratonprojektista. Tuommoinen kaksituntinen ei paina kehossa, mutta kun pitäisi saada vauhtia lisää. Ja tänään tuntui siltä, että ei vaan jaksa. Sitä paitsi on se ihan eri juttu lönkötellä 6 tuntia kuin 2 tuntia. Toivottavasti ensi viikolla olisi siistimmät kadut, tänään jouduin pysähtelemään useamman kerran ja kaivamaan kiviä pois kengistä. Uudet turkoosin sukat olivat mustuneet aika lailla, samoin kädet olivat ihan hiekkaiset ja kurkku on tuntunut kuivalta koko päivän ja illan. Vaikka en voi sysätä pitkiksen huonoa tuntemusta katupölyn ja tuulen syyksi, ainakaan kokonaan. Mutta silti jännä, että tuli huono lenkki vaikka viikolla oli kaksi kokonaan liikunnatonta päivää. Viikon päästä uudet kujeet, toivottavasti paremmalla fiiliksellä. Haluaisin juosta noin puolikkaan pituisen lenkin, ja mieluusti kevään nopeinta vauhtia. Saa nähdä miten käy.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Kulkee - mutta mikä on tv-reipas?

Tänään juoksin neljännen lenkin flunssan jälkeen, ja nyt oli ensimmäistä kertaa olo että tästä saattaa tulla jotain. Ensimmäinen kilometri oli puoli minuuttia nopeampi kuin perjantain pitkiksen keskivauhti (8.16), ja tuntui paljon kevyemmältä. Koko lenkin ajan syke pysyi hyvin siinä missä sen halusin pysyvän, tasolla 155-160. 

Ohjelmassa oli tv-reipas, tarkoittaen tällä viikolla 10 minuuttia pk-höntsää ja 35 minuuttia reipasta. Mietin, että mitä tarkoittaa tasavauhtinen reipas? Pitäisikö vauhdin olla suunnilleen sama koko ajan, vai onko tärkempi seurata sykettä? 35-minuuttinen meni keskivauhdilla 7.19, syke oli 156. Mutta  mutta, kun katsotaan yksittäisiä kilsoja niin vauhti vaihtelee huomattavasti. Koska verkka oli pidempi kuin kilometrin, on toisessa kilometrissä reilut puolitoista minuuttia höntsää ennen vauhdin kiristymistä. Reippaan pätkälle data sanoo näin: kilsa 2 vauhti 7.39 syke 150, kolmas 7.27 syke 159, neljäs 7.19 syke 157, viides 7.08 syke 155, kuudes 7.16 syke 156. Eli, jos jättää höntsää sisältäneen kilsan pois niin vauhti vaihteli 20 sekuntia. Onko se paljon vai vähän? Syke on kuitenkin pysynyt tasaisena.  

Mietin kyllä että mitenkähän Helsingissä käy, alle viiden tunnin aikaan pitäisi jaksaa pari sekuntia nopeampaa vauhtia mutta 10 puolituntista... No, tänään kiusana oli sekä ajoittainen vastatuuli että paikoittainen, koko tien levyinen liukas lumisohjo tai paksu jääkenttä, saattoivat vaikuttaa. Hämmästyttävää kyllä, nauratti kun lenkkari kastui ensimmäisen kerran. Ajattelin, että kohta on sulaa :) 

Maanantaina tein viikon toisen, tai siis ensimmäisen vk-lenkin, 4 x 10 minuuttia niin että ensimmäinen oli pk-höntsää ja sen jälkeen vauhti kiihtyi. Huomasin jo verryttelyssä, että tänään ei kulje. Syke oli tasamaalla yli 140 ja pienessä mäessä hyppäsi heti yli 150:n. Onkin aika erilaista dataa verrattuna tähän päivään, vaikka välissä on vain yksi päivä. Maanantain kymmenminuuttiset menivät näin: ensimmäinen: vauhti 8.56 /syke 147, toinen 7.59 / 161, kolmas 7.29 / 167, neljäs 6.54 / 168. Eli lähes kymmenen pykälää korkeammat sykkeet suunnilleen samalla vauhdilla millä menin tänään. Nyt voinen todeta, että flunssa on kokonaan voitettu. Jee!