keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Tulossa: Villasukkajuoksun SM-kisat

Aina on syytä olla korillinen villasukkia kaapisa, käytti niitä tai ei! :)

Tässä kävi nyt niin, että ajauduin puolivahingossa mukaan toimikuntaan, joka järjestää ensi helmikuussa Orivedellä Villasukkajuoksun SM.-kisat :D Tarina alkaa siitä, että eräs henkilö tuli varaamaan kirjastomme kokoushuonetta. Minä tietysti utelemaan, että mikäs porukka sinne on tulossa? Kun kuulin sanat villasukkajuoksu ja sm-kisat, riemastuin. Kehuin, että loistoidea järjestää kisat; viime talven facebook-postauksia seuratessa tuntui että se villasukilla juokseminen on kovasti nosteessa. Henkilö kysyi lähdenkö juoksemaan, sanoin että en kai sentään mutta talkoolaiseksi voin tulla. Jo samana päivänä hän liitti minut toimikunnan facebook-ryhmään :) Sanoin siellä, että en tiedä onko minusta mitään apua, kun en ole ikinä ollut järjestämässä mitään noin isoa. No, ainakin some-näkyvyyttä voin tarjota sekä blogin että facebookin juoksuryhmien kautta. 

Vielä en voi enkä osaa kertoa tapahtumasta paljoa. Iso syy on se, että seuraava kokous on vasta tulossa, 1.11. Vanhoista muistioista näin, että suunnittelu on alkanut jo keväällä, ja on jo aika pitkällä. Mutta esim. reitti ja sarjat ovat vielä avoinna. Mutta ympyröikää kalenterista päivämäärä 17.2, silloin on päätapahtuman aika. 

tiistai 10. lokakuuta 2017

Sohvanvaltaajasta lenkkeilijäksi

Syksy! Kuraa! Tihkusade! Ihanaa!

Viime viikon lojuin sohvalla. Pari päivää meni hyvin kankeissa merkeissä Pirkan Hölkän jäljiltä. Lauantaina olin Turussa kirjamessuilla ja Helsingissä baletissa. Sunnuntaina olisin halunnut pyöräilemään, mutta en lähtenyt sateeseen. Viikon ainoaksi liikunnaksi jäi sunnuntain astangajooga. Ehkä Pirkka painoi vielä hitusen kintereissä, koska takareidet tulivat kipeiksi. 

Tänään palasin lenkkipolulle. Oltiin sovittu kaverin kanssa lenkki työpäivän jälkeen pururadalle, ja saatiin toinenkin kaveri mukaan. Sekä koira. Kevyt vitonen mentiin Oriveden pururadalla, sinne olikin laitettu uusi alusta niin oli mukava kipitellä. Ylämäet käveltiin. Ja parannettiin maailmaa :) Vauhti tänään 8.23 ja syke 147. Tärkein anti kuitenkin fiilis, olihan taas ihanaa olla lenkillä!

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Pirkan Hölkkä 2017

Pus! <3 

Kuva kertonee olennaisen. Numerolappukausi päättyi Pirkan Hölkkään, maaliin pääsin ja varsin hyvillä mielin. 

Aamuun asti jännitin, saanko reissuun seuraa. Juoksukaverini on ollut flunssassa, ja mietti kestääkö terveys. Hän päätti lähteä, olimme puhuneet että jos tuntuu pahalta niin on ihan okei jättää kesken. Kaverilla oli sauvat mukana, hän käveli ja minä hölkkäsin samaa vauhtia. Näin mentiin 14 km, kunnes hän ilmoitti keskeyttävänsä seuraavalla huoltopisteellä noin puolen kilometrin päässä. Hän sanoi minulle että lähde menemään omaa tahtia. Niin tein. Toki ensin tuli paljon kävelyä koska oli juomapiste ja heti perään ylämäkiä.

15 kilsan kohdalla pääsin kunnolla juoksemaan. Tulimme polkuosuudelle, ja ilokseni huomasin että juoksutossuilla on meno päällä. Jo heti tässä pääsin jopa ohittamaan ihmisiä, wau! Viidentoista kilsan ja Taivalpirtin huoltopisteen (reilu 19 km) välissä ohitin varmaan parikymmentä henkilöä, suurin osa tosin oli sauvakävelijöitä, mutta silti. Kerrankin näin päin että minä pääsin ohittelemaan! Kahdenkympin jälkeen oli jopa pieni flow. Olin päättänyt etukäteen, että kävelen ylämäet, jotta voimat riittää loppuun asti. Jalat olisi halunneet viedä, mutta kerrankin toteutin suunnitelmaa ja kävelin. Tasaisella ja alamäissä meno oli kevyttä ja helppoa. Missään vaiheessa ei tullut olo, että noutaja olisi lähellä. 

Taivalpirtiltä olin soittanut ystävälleni, joka sanoi tulevansa Sääksjärvelle vastaan ja juoksevansa loppumatkan kanssani. Niinpä viimeiset 8 km sain taas juosta seurassa. Syke ehkä vähän nousi kun juteltiin paljon, mutta edelleen jaksoin. Huoltopisteiden tarjonta riitti, vasta viimeisellä pisteellä otin yhden energiageelin. Ei se kevyitä jalkoja antanut viimeiselle kolmelle kilometrille mutta tekipä sen että yli kymmenestä mentiin ohi vieläkin! Viimeinen hivuttava ylämäki mentiin juosten, ystäväni edelle sanoen "pysy perässä, kyllä sinä jaksat". Viimeisessä mutkassa ennen maaliin kääntymistä sanoin, että yhtään en pysty kiristämään vauhtia. Maaliin kääntyessä katsoin taakseni; ei sieltä enää ketään tule! 

Aika ei sinänsä ollut kummoinen, 4.51,58 virallisissa tuloksissa. Mutta se fiilis! Eka 11 km vei aikaa 1 h 46 min, mutta sanoin kaverilleni että tuntuu siltä kuin olisi vasta lähdetty matkaan. Kuulumisia vaihdettiin kauniissa maisemissa. Kaverin keskeytyksen jälkeen menin 10 km yksin. Ohitin monia, ja Taivalpirtin jälkeen menin pitkiä pätkiä yksin. Ketään ei kuulunut takana, ketään ei näkynyt edessä. Onneksi oli riittävästi sekä sinisiä nauhoja että kylttejä, niin en eksynyt reitiltä :D Ja lopuksi kaverin kanssa 8 km, jossa ohiteltiin lisää. Välillä joku kuului tulevan takaa, mutta aina päästiin tasamaalla karkuun. Pari kilsaa ennen maalia osoitin ystävälleni kahta miestä, joista toinen käveli sauvojen kanssa ja toinen ilman, että nuo me kyllä ohitetaan vielä. En tiedä kuulivatko he sanani, koska seuraavassa alamäessä juoksivat ja pääsivät jonkin matkaa edelle. Mutta mepä tulimme takaa ja menimme siinä viimeisessä ylämäessä ohi ja pidettiin heidät takana loppuun asti :D Loppuaikani ei siis ollut erityisen hyvä, mutta tärkeintä oli se että rauhallisen alun ansiosta jaksoin juosta loppuun asti. Vasta viimeisellä kahdella ja puolella kilometrillä tuijottelin matkamittaria aika tiuhaan, että koska tämä loppuu. Voimat tuntuivat loppuvan 200 metriä ennen maalia, mutta samalla oli olo että lyhyelle maalisuoralle käännyttäessä olisin voinut kehittää vielä pienen kirin, jos olisi ollut joku pyrkimässä ohi. 

Se, että jaksoin juosta loppuun asti, ja että nopein kilsa (7.22) oli kilsa numero 31, tuovat erityisen hyvän olon. Kerrankin oli niin, että en jo muutaman kilometrin jälkeen alkanut tuijottaa mittaria, että muuttuisipa kilometrimäärä nopeasti. Ja toinen asia: ensimmäinen Pirkan Hölkkäni vuonna 2013 kului aikaan 4.51,15 eli tänään "hävisin" siihen vain 45 sekuntia vaikka menin ekat 14 km kävelyvauhtia! Tämä antaa valtavasti uskoa omaan tekemiseen, ja motivoi ihan hirveän paljon. Toki voi olla, että jos olisin mennyt nuo 14 km kovempaa, sillä n. 163 keskisykkeellä mitä loppumatkan, niin loppuaika olisi voinut olla heikompi. Toisaalta, juomapullovyössäni oli energiageelejä ja rusinoita, eli jonkinlaista apua olisi ollut saatavilla.


En tiedä mitä apua tuohon keksisi... Jalat on kerrankin hyvässä kunnossa, vain yksi rakko yhdessä varpaassa eikä tunnu siltä että kynsiäkään heiluisi tämän reissun jälkeen. Mutta ne urheilurintsikat! Kuvassa vasemman olkavarren yläosa. Oikea puoli näyttää samalta, samoin molempien kainaloiden alunen, samoin kehoa kiertää punainen raita rintsikkatopin alareunan kohdalla. Kyllä on niin, että tuo vaate tuli nyt tiensä päähän. Ehkä se sitten oli liikaa käytössä kulunut, vaikka bapakalta tuntuikin. Loppumatkasta huomasin että vasenta kainalonalusta hiertää, mutta kaikki muu tuli yllätyksenä. On se kanssa, sen kerran kun kroppa kestää niin sitten pettää vaatteet!

Pirkan Hölkkä tapahtumana

Ilmoittautuminen aukesi elokuun alussa, ja heti laitettiin kaverin kanssa itsemme mukaan. Hinnaksi tuli 40 €. Ehdin jo huolestua että tuleeko numerolappua kotiin, se tuli keskiviikkona kun juoksu oli sunnuntaina.

Kuljetus ja lämmin ruoka oli mahdollista tilata etukäteen, kisapäivänä olisi ollut myös aamiaismahdollisuus Kauppahallissa. Käytin näistä vain kuljetusta lähtöalueelle, sitäkin siksi kun kyytini perui edellisiltana. Ihan mahtavaa, että kyytiin pääsi myös ilman etukäteisilmoittautumista, kunhan varasi kyytimaksun 5 € mukaan.

Jostain syystä kuvittelin, että reitti olisi mennyt enemmän poluilla. Aika paljon oli tiepätkiä, niin soraa, metsätietä kuin asfalttiakin. Toisaalta se on hyväkin asia. Alusta ei ole liian pehmeä, eli aloittelijakin uskaltaa varmasti lähteä mukaan kun ei ole pelkkää pehmeää polkua. Maaston vaihtelu on kivaa. Yhteistä kaikelle on hienot maisemat. Erityismaininta reitin merkkaamisesta, aina pelkään eksymistä ja ennen kisaa näin painajaisen aiheesta. Siniset nauhat erottuivat helposti, eikä yksin juostessa tullut missään risteyksessä sellaista oloa että mihinkähän suuntaan pitäisi mennä. Loppuosan kuntoratapätkälle käännyttäessä saimme kuulla toivotuksen "tervetuloa Hervantaan!" :)

Huolto toimi hyvin matkan ajan, pisteitä oli 6. Kilsat n. 6, 10, 14,5, 19,7, 26 ja 29. Joka pisteellä oli vettä ja ihanaa että monessa myös mehua. Yhdessä join urheilujuomaa, muuten vettä ja mehua. Myös mustikkasoppaa ja suolakurkkua oli useammassa paikassa. Taivalpirtillä olisi saanut banaania, mutta oli kiire soittaa ystävälle niin erehdyin menemään siitä ohi. Huoltopisteillä talkoolaiset tarjosivat kyllä kaikkea ja noin muutenkin oli hyvä tsemppausmeininki. Maaliin olisin kaivannut muutakin kuin vettä ja mehua. Lämpimän keiton oli toki voinut ostaa etukäteen, mutta ainakaan minun kehoni ei halua ruokaa heti pitkän suorituksen jälkeen. Olisi ollut kiva saada edes palautusjuoma tai banaani.

Kaikkinensa tykkään Pirkan Hölkän tunnelmasta. Tänä vuonna meitä oli 1200, joista varmasti osa oli juoksemassa tosissaan ja rikkomassa ennätyksiä. Paljon on kuitenkin myös fiilistelijöitä, jotka ovat mukana vähintään kahden sukupolven voimin. Tapahtumasta jää leppoisa maku.

Mutta nyt palauttelemaan ja sen jälkeen kohti uutta peruskuntokautta. Lokakuu saattaa olla kokonaan vapaa juoksusta, aion vielä ulkoiluttaa Poweri-Paawoa (renkaan korjaus vei maanantaina vain 2 tuntia) sekä käydä salilla niin venyttelytunneilla kuin uusia jumppia kokeilemassa. Tekee varmaan ihan hyvää nollata pää juoksusta, ennen kuin uusi pk-kausi ja uusi Running Academy - valmennus alkavat.

Tsemppiä teille joilla kisakausi vielä jatkuu! 

maanantai 25. syyskuuta 2017

Juoksuvalmennukseen!

Hain ja pääsin mukaan tämmöiseen! Yhtään en vielä tiedä mitä siellä tapahtuu mutta hehkutan mukaanpääsyäni jo nyt! :) Odotus tietysti on, että juoksukunnossa ja -vauhdissa tapahtuu asioita, joita en omin neuvoin ole saanut toimimaan. Lisää tästä myöhemmin!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kummallinen treeniviikko

Tämä viikko on ollut monin tavoin kummallinen treenien osalta, onneksi kuitenkin hyvällä tavalla. Aloitetaan alusta eli maanantaista. Lähdin töistä tavallista aikaisemmin ehtiäkseni GoGon yhdelle syksyn uutuustunneista, Barreen. Barre on lihaskuntotunti, jossa liikkeet tehdään balettitangon kanssa. Aika hauskaa, ja yllättäen tuli hiki! Liikesarjat olivat lyhyitä ja yksinkertaisia, en tiedä niiden virallista nimeä mutta pääosin kyykkyä ja varpaillenousua, lopuksi vähän hyppyjä ja lattialla vatsaliikkeitä. Tanko oli lähinnä henkisenä tukena, ja liikkeitä sai tehdä myös kädet irti siitä. Hyvänä vinkkinä juoksuun otin täältä sen, että vaikka menisi kyykkyyn niin silti samalla venyy ylöspäin. Eli ryhti pysyy, tapahtuu kehossa mitä tahansa.

No sitten torstai! Työpäivä, mutta silti kaksi treeniä! Johtuen siitä että pääsin ajoissa sängystä ylös :) Menimme ystäväni kanssa aamupalalle kahvilaan kello kahdeksalta, ja heti sen jälkeen painatin salille, olin siellä varttia vaille yhdeksältä. 50-minuuttinen koko kehon treeni. Syyskuun alusta kirjastomme on ollut auki klo 19 saakka, mutta pääsen sieltä junalla joka on Tampereella 19.54. Siinä siis ehtii vielä iltalenkin. Tällä kertaa pääsin työkaverin kyydissä joten kävin viemässä repun kotiin ja lähdin "selkä tyhjänä". Ja jestas mikä lenkki, nyt oli vähän flow-tuntua. Lähtiessä hämärsi, laitoin tietysti heijastinliivin. Askel tuntui kevyeltä, oli olo että jaksaisin vaikka kuinka. Ja hämmästyttävää, seassa oli kilometri jossa keskisyke oli 143! Tuumin kuitenkin, että vaikka kulkua olisi, on pakko lopettaa. Kello alkoi lähestyä iltayhdeksää, ja perjantaiaamuna oli herätys 6.30. Ei siis pitkää lenkkiä iltamyöhällä. Saldo 6,43 km johon meni vajaat 55 minuuttia. Keskivauhti tänään 8.32 ja keskisyke 147. Suht tasainen vauhti tällä kertaa, kilsat välillä 8.28 - 8.45.

Lauantaina mietin mitä tekisin, koska oli aika tuulista niin päätin lähteä sauvakävelemään. Sitä jaksan tehdä myös vastatuuleen eikä syke nouse hirveän korkealle. Tästä lenkistä sain mielenkiintoista dataa ja ajattelemisen aihetta. Keskivauhdilla 9.02 keskisyke oli 130. Eli vauhti siis vain puoli minuuttia hitaampi kuin torstain "juoksussa" mutta syke 17 pykälää matalampi! Karu totuus lienee edelleen se, että peruskuntoni ontuu yhä pahasti. Kävelin 2 h 9 min, siinä ajassa ehdin kulkea 14,32 km. Nopein kilometri meni aikaan 8.50 eli vain kaksi sekuntia hitaammin kuin torstain hitain juoksukilsa! Yhteensä 5 kävelykilsaa oli alle yhdeksän minuutin. Eli kovasti lähellä toisiaan ovat pk-juoksun ja kävelyn vauhtini.

Tänään päätin lähteä pyöräilemään, mutta toisin kävi. Olin suunnitellut parituntista retkeä Teiskon suuntaan, mutta kuuden kilsan kohdalla eturengas tyhjeni. Sinänsä ei ihme, kun miettii missä kunnossa Tampereen kevyen liikenteen väylät ovat. Monesta paikkaa on asfaltti revitty irti ja tilalla on terävä sepeli. Esimerkiksi tuolla Linnaimaan suunnalla missä menin tänään, oli monta noin metrin pituista sepelialuetta, ja niiden välissä muutama sata metriä asfalttia. En ymmärrä, miksei niitä paikata heti vaan jätetään auki. No, onneksi oli bussipysäkki lähellä, onneksi oli bussikortti mukana, ja onneksi oli kuski joka päästi Poweri-Paawon kyytiin. Sovittiin toki että jään pois jos kyytiin on tulossa lastenvaunuja. Ei tullut, joten pääsin kotipysäkille asti. Täytyy heti huomenna viedä fillari korjaamolle, että ehtisi vielä ajaa ennen kuin on tiet täynnä liukkaita ja märkiä lehtiä. 

Koska pyöräily peruuntui, päätin juosta. Ei pitkistä vaan about tunnin lenkin. Suuntasin Näsijärven rantaan ja siitä keskustaan, osittain Tampereen puolimaratonin reittiä. Tästä ei tullutkaan perus-pk niin kuin piti. Tuijottelin sykkeitä että korkeita ovat, mutta oli vauhtikin rivakampi. Johtunee siitä että reitin varrella oli paljon muitakin kulkijoita, ehkä sitä alitajuisesti menee lujempaa että meno näyttäisi enemmän juoksulta kuin löntystelyltä. Taas sain pohdittavaa dataa. 9 km aikaan 1 h 10 minuuttia. Keskivauhdilla 7.47 keskisyke 152. Siis mitä nyt tapahtuu?? Torstaihin verrattuna keskisyke tänään 5 pykälää korkeampi vaikka keskivauhti oli 45 sekuntia nopeampi. Ja tässäkin ensimmäinen kilsa oli hidas, 8.19, johtuen siitä että kun lähtee kotoa Kalevasta niin ensimmäinen kilsa on aina ylämäkeä, riippumatta siitä mihin suuntaan lähtee. Seuraava olikin sitten jo 7.42 eikä siitä oikein ollut enää paluuta. Jossain kohtaa ajattelin, että kun ei syke pysy alle 150:n sitten millään niin olkoon, mennään sitten. En tiedä mikä tämä oli, ehkä PK2? Kuitenkin keskisyke oli vielä 20 pykälää matalampi kuin Tampereen puolikkaalla, että vk:sta ollaan vielä kaukana :D 

Illan lopuksi vielä astangajooga Ahjolassa. Talo itsessään ei ole kauhean kaunis, mutta vierestä on mahtavat näkymät Näsijärvelle. Sisätilat on remontoitu ihan juuri, eli itse joogasali on kiva ja viihtyisä paikka. Vähän ahdas ja hikinen, kun pieneen tilaan tuppaa yli 20 joogaajaa kerralla. 

Tästä nyt sitten vähän hölmistyneenä kohti ensi sunnuntaita ja Pirkan Hölkkää. Yhtään en tiedä, mitä liikuntaa ensi viikolla pitäisi harrastaa :D Joku lyhyt lenkki alkuviikosta ja ehkä yksi salitreeni. Riittävän kevyttä kuitenkin, ettei se syö sunnuntain suorituksesta mitään pois. Viiden tunnin metsäretkeen on varauduttu, nautitaan kaverin kanssa koko rahalla :) Fiilistellen maaliin ilman aikatavoitetta, koitetaan pitää tämä mielessä eikä juosta jalkoja alta sillä ensimmäisellä ja ainoalla asfalttikilometrillä! 

Kivaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Palautteluviikko

Viime lauantain puolikas painoi kintereissä pahasti pari päivää. Viime sunnuntaina alkoi kansalaisopiston astangajooga, ja jouduin siellä lintsaamaan ihan reilusti. Pahimmalta tuntui ehkä varpaissa. Etenkin isovarpaiden kynnet olivat tosi arat. En siis voinut laittaa jalkateriä mattoa vasten ollenkaan, vaan jouduin pitämään kynnet irti matosta. Myös kaikkia eteenpäin taivutuksia piti keventää, koska kädet eivät ylettyneet puolisäärtä pidemmälle :D Etureidet oli hirveän kipeät tiistaihin saakka. 

Maanantaina kävin salilla ihan vaan saunomassa, ensin istuskelin tavallisessa ja sitten vielä infrapunasaunassa. Ihanaa ja rentouttavaa! Tiistaina tein puolituntisen salitreenin, jalkojen annoin olla ja keskityin ylä- sekä keskikroppaan. Tein ainakin ojentajadippejä, punneruksia, vatsaliikkeitä jumppapallon päällä, pystysoutua sekä tietenkin nilkan liikkuvuutta kuminauhalla. 

Keskiviikkona oli istumispäivä. Töissä onneksi saan päivän mittaan paljon askeleita. Töiden jälkeen istuin 45 minuuttia bussissa Orivedeltä Tampereelle, sitten istuin 2,5 tuntia bussissa Tampereelta Helsinkiin, sitten istuin 3 tuntia teatterin penkillä... Jäin siskolleni yöksi ja tulin kotiin torstaina. Se 2,5-tuntinen oli aika tuskaa, pakko oli vääntäytyä bussin penkille niin että sain jalat suoriksi, polvet ei tykänneet olla koukussa. 

Perjantaina oli urheiluhieronnan aika, ja voi tavaton että teki taas hyvää! Pohkeet olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Paljon vähemmän kipeät kuin viime kerralla, eikä niissä kyllä painanut lauantain juoksussakaan. Takapuoli taisi olla kipein. Hierojan mukaan hyvä niin, että on tehty töitä myös takaketjulla eikä vain etureisillä. Nyt hän keskittyi pakaroihin ja takareisiin, kuulemma melkoisen jumissa olivat vielä, vasen puoli oikeaa enemmän. Ilmeisesti oikea jalkani on sen verran vahvempi, että vasen joutuu tekemään enemmän töitä. Ajattelin, että teen sitten salilla töitä puolieron tasaamiseksi. Esim. askelkyykyssä (ja missä tahansa yhden jalan jutussa) joka sarjassa yksi toisto enemmän vasemmalla jalalla. 

Lauantaina olin päivän ulkona seuraamassa Tampereen Maratonia. Pääseurattava oli Juoksujalka vipattaa - blogin Merituuli. Kun asuin Vantaalla, kävimme jokusen kerran juoksu- ja sauvakävelylenkillä yhdessä. Mertsi taisteli upeasti ja sai mitalin, jee! Mutta on se kuulkaa jännää seurata kisaa! Olisi pitänyt olla hanskat, käsiä paleli ihan kunnolla. Meninkin salille lämmittelemään, yhdistelmänä puolen tunnin vatsa-selkä ja puolen tunnin venyttely. 

Tänään mietin, menenkö juoksemaan, sauvakävelemään vai pyöräilemään. Päädyin pyörään; nyt on syytä ulkoiluttaa sitä vielä kun kelit sallii. En taida uskaltaa ajella enää siinä vaiheessa, kun kevyen liikenteen väylät ovat täynnä märkiä lehtiä. Lenkillä huomasin, etten ehkä ole ihan vielä palautunut viikon takaisesta puolikkaasta. Parituntinen lenkki oli tuttu, olen mennyt saman kerran aiemminkin. Aina pyörälenkeillä keskivauhti on ollut n. 21 km/h, tänään 18,8. Vaihteeksi osasin käyttää Poweri-Paawon vaihteita niin että sain vaihdettua rattaalta toiselle. Isoimmat ylämäet menin siis pienemmällä vaihteella kuin aiemmin. Silti, jälkimmäinen tunti oli aika väsynyttä menoa. Tuntui että koko ajan on vastatuuli ja ylämäki, vaikka eihän sitä korkeuseroa ole yhtään enempää kuin edellisellä kerralla. Eikä tuuli ollut ollenkaan niin kova kuin monesti aiemmin. Kolme kertaa pysähdyin liikennevaloihin, ja aina jaksoin vähän aikaa taas kuin uusin voimin. Päättelin siis, että kyllä vaan se viime viikonlopun rutistus painaa vielä pidemmässä rutistuksessa, vaikka arjessa ei mitään huomaakaan.

Nyt illalla oli taas astangajoogan vuoro, ja meno oli aika erilaista kuin viimeksi. Jo vain taipuu paremmin! Paljon on taas tekemistä etenkin lonkkien kanssa, mutta kyllä ne siitä vetristyvät viikko viikolta.  

Hyvillä mielin uuteen viikkoon! Ihan hirveän raskaita treenejä ei ole luvassa, sillä kahden viikon päästä on luvassa numerolappukauden huipennus, viimeinen tapahtuma Pirkan Hölkkä.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Tampereen puolimaraton 2017

Siinä se nyt on, kotikaupungissa juostun puolikkaan mitali. Maaliin pääsin, mutta ei tullut vieläkään ehjää ja hyvää juoksua. Kahden ja puolen tunnin alitus jäi toiseen kertaan. 

Edeltävän yön nukuin hyvin. Heräsin klo 10 ja söin aamiaisen klo 11. Puuroa hunajalla, kaksi palaa ruisleipää Oivariinilla, pieni purkki jogurttia ja kaksi persikkaa. Puoliltapäivin otin puolen tunnin päiväunet, ja yhden jälkeen lähdi kävelemään kohti Ratinaa. Mukana oli vesipullo ja banaani. Olo oli hyvä, mutta kahden jälkeen olin vähän huolissani. Aamupalasta oli yli kolme tuntia, mutta maha tuntui olevan edelleen ihan täynnä. Ei puhettakaan, että olisin voinut syödä tankkausbanaanin. Siemailin siis vain vettä siihen asti, että jätin laukun vaatesäilytykseen. Siitä lyhyt kävelymatka Keskustorille, ja siellä puistossa alkuverkkaa.

Sade alkoi juuri kun porukka oli ryhmittynyt lähtöviivalle. Päälläni oli t-paita ja ohuenohut juoksutakki, tosin aika pian tajusin että sateesta huolimatta on liian kuuma, tällaisena hikoiluautomaattina olisin pärjännyt t-paidalla. 

Olin tehnyt juoksuun taktiikan. Puolentoista viikon takainen vk 30 minuuttia meni 7.04 tahdilla. Ajattelin että se on liian kovaa kahden ja puolen tunnin ajaksi. Suunnitelma oli mennä n. 7.15 tahtia oletuksella, että sitä jaksan koko matkan ja lopussa on ehkä varaa kiristää. Arvatkaa vaan että noudatinko tätä? En tietenkään! Lähdin heti paukusta porukan mukana. Vaikka alussa sai kävellä ruuhkassa parissa kohtaa, meni ensimmäinen kilometri aikaan 6.52. Neljän kilsan kohdalla mittari näytti keskivauhdiksi 7.01, ja siinä kohtaa mieleen hiipi pieni pelko: tätä vauhtia noutaja tulee mutta koska? Järki käski hidastamaan mutta annoin vaan mennä koska tuntui hyvältä. Kilsat 1-14 meni aika lailla niin kovaa kuin pääsi, eli tavoitevauhtia tai reilusti alle. Seitsemäs kilsa oli hitaampi, 7.24, johtuen yhdestä isommasta ylämäestä josta kävelin osan. Muuten vauhti oli 6.41 - 7.16. Keskisyke oli 166 - 176. 

Neljätoista kilsaa se kesti, se oma (liian) kova vauhti. Viidestoista kilsa hidastui puolella minuutilla (7.43), mistä vielä kiristin kuudennentoista (7.27). Tällä kertaa 17 km oli se rajapyykki, joka "tuhosi" kaiken. Jo vähän ennen kuudentoista piippausta tunsin oikeassa kyljessä tutun vihlaisun: joko taas alkaa pistää!? Ei vielä, vasta seitsemässätoista. Ketutti, kun alkoi alamäki ja jouduin kävelemään etukumarassa. Tietysti alamäessä, jossa olisin voinut vielä kiristää vauhtia! Pistos ei ollut niin raju kuin Ruisrääkissä muutama vuosi sitten, silloin en pystynyt juoksemaan askeltakaan viimeisten kilometrien aikana. Nyt sain väliin juoksupätkiä, ja silloin mittari näytti vauhdiksi 7.04 - 7.20. Kävelypätkiä tuli kuitenkin niin paljon, että viimeiset 5 kilsaa kestivät 7.39 - 7.56. Siinä meni kahden ja puolen tunnin alitus. Tuijotin mittarin keskivauhtia, alussa se oli 7.04, sitten 7.07, 7.15... Kun lukemaksi vaihtui 7.17, tiesin että se oli siinä. Juuri sillä keskivauhdilla olisin päässyt alle kahden ja puolen tunnin, mutta ei mitään saumaa kiristää. Juuri ja juuri sain juostua viimeiset sadat metrit Koskikeskuksen rannasta Laukontorille ja Laukosiltaa maaliin. 

Join palautusruokapussista juoman ja kävin Ratinassa suihkussa. Kuulostelin oloa; pakarat, pohkeet ja etureidet on ihan kipeinä. Mutta mikä tärkeintä, ne kestivät maaliin asti (perjantaina menen taas urheiluhierojalle). Virallinen loppuaika oli 2.38,45. Ajallisesti ei ollut parhain puolikkaani mutta tuntemuksiltaan kyllä. Viimeiset viisi kilsaa olivat pettymys, mutta mitä voi olettaa jos on haukkonut henkeä koko matkan? Ensimmäisellä kilometrillä keskisyke oli vain 146, mutta siinäkin maksimi 171. Kolmella ensimmäisellä ja kolmella viimeisellä kilsalla keskisyke oli alle 170, muuten yli. Maksimisyke tällä reissulla oli 181. Jos olisin tehnyt sen oman juoksun, lähtenyt noin 7.15 tahdilla ja saanut useita 16-alkuisia sykelukemia, olisin saattanut välttyä pistokselta ja päästä maaliin nopeammin. Jos olisin saanut mentyä koko matkan tasaisen tappavaa vauhtia, olisin alittanut kaksi ja puoli tuntia. Nythän tuo on karmean epätasaista, nopein kilsa 6.41 (yhdeksäs) ja hitain 7.56 (kahdeskymmenes). 

Kaikesta pieleen menneestä huolimatta en ole pettynyt. Olen oikeastaan ylpeä: uskalsin lähteä kovaa, lähes äärirajoilla. Tällä kertaa veto kesti 14 kilometriä, ensi kerralla se riittää varmasti pidemmälle. Jotain olen tehnyt harjoittelussa oikein, ja antaahan tämä suuntaviivoja tulevaan. Täytyy uskaltaa tehdä enemmän vk-juoksua, tähän asti olen pitäytynyt ehkä liikaa intervalleissa ja juossut reippasti sen korkeintaan 6-10 minuuttia. 

Tänään olenkin taas ihan romuna... :D Illalla oli vaikea saada unta, olin kyllä väsynyt mutta pohjetta jumitti eikä jaloille löytynyt hyvää asentoa. Isovarpaiden kynnet ovat arat, varmaan johtuu siitäkin että sukat ja lenkkarit tuli litimäriksi jo alkumatkalla. Eilen taktikoin, jätin käymättä ruokakaupassa, eli tänään on lähdettävä liikkeelle. Taidan ihan piruuttani mennä portaat alas täältä kuudennesta kerroksesta :D Lähikauppani on Prisma, joten siellä tulee liikuttua hyvä matka sisääntuloportilta maitohyllylle ja maitohyllyltä kassalle :) Lisäksi illalla alkaa kansalaisopiston astangajooga, ihanaa ja kamalaa. Ihanaa siksi koska tykkään lajista, kamalaa siksi että olen eilisen jäljiltä jumissa ja kankea kuin mikä. Täytyy sanoa ohjaajalle, että jos hänellä on tapana työntää tai vetää oppilaita pidemmälle venytykseen, niin jättää sen tänään väliin minun kohdallani.